Toisiks viimeinen työpäivä on ohi. En oikeen osaa sanoin kuvata tätä tunnetta...ihan niinku pitäis vasten tahtoaan jättää joku oikeen rakas ja läheinen ystävä.
Täytyy vaan osata katsoa tulevaisuuteen avoimin silmin. Joopajoo pönttö on niin sekaisin ku vaan kellään voi olla. Olen kuitenkin perus positiivinen ihminen ja luotan siihen että kaikki järjestyy...järjestyy sitten miten järjestyy.
Aurinko kuitenkin paistaa.